Vanhan omakotitalon koneellinen poistoilmanvaihto

1970-2000 rakennettiin omakotitalojen ja muiden rakennusten ilmanvaihdot koneellisesti poistaviksi, niin että taloon katolle valittiin vakiomitoituksella imuri, joka oli yleensä liian suuri ja vailla kummempia säätömahdollisuuksia. Imusta muodostuu taloon ei toivottu alipaine, jonka seurauksena korvaava ilma imetään esimerkiksi pienhiukkasia sisältävästä takkahormista tai seinän nurkista, eristeiden välistä.

Seinässä tai ikkunassa olevat korvausilmaventtiilit monesti talvella pyöritellään kiinni, koska niistä tulee pakkasilmaa joka jäädyttää lattiat ja aiheuttaa vedontunnetta. Tämän seurauksena alipaine on kasvanut entisestään. Nykytietojen valossa koneellinen poistoilmanvaihto tulisi luokitella riskirakenteeksi mikäli korvausilman riittävyydestä ei ole huolehdittu. Koneellinen poisto heikentää myös rakennuksen laskennallista energiatodistusta, koska se aiheuttaa suuria lämmityskustannuksia, jonka seurauksena se voi aiheuttaa ympäristön pilaantumista.

Ennen osattiin rakentaa ja hirsitalot kestivät vuosisatoja. Väite pitää paikkansa ja niin osattaisiin vieläkin rakentaa, tosin silloin pitäisi luopua osasta viimeisen 100 vuoden aikana kehitetyistä asumismukavuuksista. 

Painovoimainen ilmanvaihto toimii hyvin vanhoissa omakotitaloissa, jos suihku ja sauna on rakennettu talon ulkopuolelle omaan piharakennukseen, sekä nykyaikaisia patteri- ja lattialämmityksiä säädetään pienemmälle ja kannetaan puita takkaan päivittäin. Ongelma on siinä että vain harva mukavuuden haluinen asukas on tähän valmis.